1 Macc 10

Aleksanderin ja Demetriuksen liitosta Jonatanin kanssa. 1 Kuudentenakymmenentenä vuotena toista sataa tuli Aleksander, Antiokuksen Epiphaneksen poika, ja voitti Ptolemain kaupungin, ja hallitsi siinä. 2 Mutta kun Demetrius sen tietää sai, kokosi hän suuren sotaväen, ja meni Aleksanderia vastaan, ajamaan häntä pois. 3 Sentähden kirjoitti Demetrius Jonatanille, ja sanoi hänelle, että hän tahtoi pitää rauhan hänen kanssansa ja tehdä hänelle kaikkea hyvää. 4 Sillä hän ajatteli: se on parempi, että minä vedän hänen minun tyköni, ennenkuin hän menee Aleksanderin puolelle minua vastaan, 5 Että minä tapoin hänen veljensä, ja hänelle ja hänen kansallensa paljon pahaa tehnyt olen. 6 Ja Demetrius kirjoitti Jonatanille ja antoi hänelle luvan ottaa ylös ja pitää sotaväkeä, ja tehdä sota-aseita, ja että hän hänen liittoveljensä piti oleman, ja käski, että Jonatanille piti annettaman ne panttivangit jälleen irralle, jotka linnassa olivat. 7 Sentähden tuli Jonatan Jerusalemiin, ja antoi lukea tämän kirjan kaiken kansan edessä ja niiden edessä, jotka linnassa olivat. 8 Knin he nyt kuulivat, että kuningas hänelle antoi luvan ja vallan ottaa sotaväkeä, ja tehdä sota-aseita, ja että kuningas piti hänen liittoveljenä, pelkäsivät he häntä sangen suuresti, 9 Ja antoivat hänelle panttivangit irralle, ja Jonatan antoi ne jälleen heidän vanhimmillensa. 10 Näin rupesi Jonatan asumaan Jerusalemissa, ja rakentamaan ja parantamaan kaupunkia, 11 Ja antoi rakentaa muurit ja vahvistaa Zionin vuoren hyvillä vahvoilla muureilla, kaikki hakatuista kivistä. 12 Näin tuli Jerusalem jälleen vahvaksi raketuksi, 13 Ja pakanat vähistä kaupungeista, jotka Bakkides oli antanut vahvaksi tehdä, pakenivat pois omalle maallensa; 14 Mutta pitivät ainoastaan Betsuran, ja ne luopuneet juoksivat sinne; sillä se oli heidän asuinsiansa. 15 Koska Aleksander ymmärsi, että Demetrius pyysi ystävyyttä pitää Jonatanin kanssa, ja kuuli ne kiitettävät työt, jotka Jonatan ja hänen veljensä tehneet olivat, sanoi hän: 16 Senkaltaista jaloa miestä emme taida löytää; sen tähden tahdomme me kirjoittaa hänen tykönsä, että hän meidän ystävämme ja liittoveljemme oleman pitää. 17 Ja kirjoitti näin: 18 Kuningas Aleksander toivottaa veljellensä Jonatanille terveyttä! 19 Me kuulemme sinua ylistettävän voimalliseksi mieheksi ja mahdolliseksi meidän ystävyyteemme; 20 Sentähden asetamme me sinun kansas ylimmäiseksi papiksi, ja sinä pitää kutsuttaman kuninkaan ystäväksi, ja nyt lähetämme me sinulle purpuravaatteen ja kultaisen kruunun, sentähden pidä uskollisesti meidän kanssamme ja ole meidän ystävämme. 21 Ja niin puki Jonatan päällensä papin vaatteet, kuudentenakymmenentenä vuotena toista sataa, seitsemännellä kuukaudella, lehtimajan juhlapäivänä, ja kokosi sotajoukon ja antoi tehdä paljon sota-aseita. 22 Mutta kun Demetrius tämän ymmärsi, tuli hän sangen surulliseksi, 23 Että Aleksander häneltä Juudalaiset väänsi pois tykönsä ja sen kautta tuli voimallisemmaksi; 24 Ja ajatteli hän myös ystävällisesti kirjoittaa heidän tykönsä, ja kunniaa ja tavaraa luvata, että heidän piti hänelle apua lupaaman. 25 Ja kirjoitti näin: 26 Kuningas Demetrius toivottaa Juudalaisille terveyttä! 27 Me olemme mielellämme kuulleet Ja siitä iloinneet, ettette meistä luovu meidän vihollistemme puolelle, vaan kaikella uskollisuudella meidän kanssamme pidätte. 28 Sentähden rukoilemme me, että te vielä nyt niin tästedes tahtoisitte meille uskolliset olla, Ja ei antaa vääntää teitänne pois meidän puoleltamme. 29 Tämän teidän uskollisuutenne me tahdomme maksaa, ja keventää teiltä monet taakat ja antaa enempi vapautta, ja armoa tehdä. 30 Ja nyt minä annan kaikille Juudalaisille veron vapaaksi, suolatullin, kruunun teon, kolmannen mitan jyvistä ja puolen kaikkinaisesta puiden hedelmästä, joka minulle tulis; tämän kuorman alta pitää tästedes Juudan maa ja ne kolme kihlakuntaa, jotka siihen lisätyt ovat Samariasta ja Galileasta, aina vapaat oleman; 31 Ja Jerusalem pitää pyhä ja vapaa oleman kaikesta rasituksesta, verosta ja kymmenyksistä. 32 Minä tahdon myös Jerusalemin linnan teille jälleen avata ja ylimmäisen papin haltuun antaa, että hänen pitää sen saaman ja pitää paneman väkeä sinne, jotka hän tahtoo sitä varjelemaan. 33 Ja kaikki ne Juudalaiset, jotka minun valtakunnassani vankina ovat, pitää vallallensa annettaman, ja vapaat oleman, ja he ja heidän karjansa pitää verosta vapaat oleman. 34 Ja pitää heille vapaus oleman, kaikessa minun valtakunnassani pitää heidän sabbatinsa, uudet kuunsa ja muut määrätyt pyhäpäivät, 35 Ja kolme päivää sekä edellä että jälkeen juhlapäivän, joka mieheltä estämättä oleman heidän jumalan palveluksessansa, 36 Ja pitää kolmekymmentä tuhatta miestä Juudeassa valittaman, niin minä tahdon palkan antaa, niinkuin muillekin minun sotaväelleni, ja ne pitää kuninkaan vahvoihin kaupunkeihin asetettaman. 37 Ja niistä pitää muutamat valittaman, jotka kuninkaalle hänen korkeimmissa asioissansa niinkuin hänen hyvin uskotut neuvonantajansa oleman pitää. Ei pidä myös Juudalaisilla yhtään muukalaista, vaan omasta kansasta vapaat päämiehet oleman, että he lakinsa pitäisivät, niinkuin Juudankin maalla. 38 Ja ne kolme kihlakuntaa Samarian maassa ja Galileassa, jotka Juudean omat ovat, ei pidä yhdenkään alle annetut oleman, vaan ainoastaan ylimmäisen papin, että se tiettävä olis, että hän yksinänsä sen herra on. 39 Ptolomain kaupungin ja ne maakunnat ympärillä, jotka siihen tulevat, annan minä Jerusalemin templin, siihen kulutukseen kuin uhriin tarvitaan. 40 Ja tahdon myös toimittaa templin rakennukseen joka vuosi viisitoistakymmentä tuhatta sikliä hopiaa minun omastani. 41 Ja mitä minä vanhasta minun virkani puolesta olen velkapää ollut antamaan templiin, se pitää tästedes myös annettaman. 42 Ja ne viisituhatta sikliä hopiaa, jotka minun virkamieheni templin ylöskannosta ovat ottaneet pois, ne pitää taas vuosi vuodelta pappein omat oleman. 43 Ja pitää templillä tämä vapaus oleman, että kaikessa minun valtakunnassani joka jonkun rangaistuksen ansainnut on, ja pakenee templiin, hänen pitää siellä murheetoin oleman henkensä ja tavaransa puolesta. 44 Templin rakennukseen, ja muurien ja tornien parannukseen Jerusalemissa 45 Ja muualla maassa tahtoo kuningas myös omasta otostansa kulutuksen antaa. 46 Mutta kuin tämä kirja luettiin Jonatanin ja kansan edessä, ei he tahtoneet uskoa häntä, eikä siitä tietävinänsä olleet, sillä he tiesivät hyvin, minkä kaltaisen petoksen ja hirmuisen hirmuval-taisuuden hän ennen Israelia vastaan tehnyt oli. 47 Ja päättivät tehdäksensä apua Aleksanderille, Joka ennen jo ystävyyttä heiltä anoi, ja rauhan luvannut oli; häntä he auttivat joka aika. 48 Kuin nyt Aleksander ja Demetrius toinen toistansa vastaan menivät tappelemaan, 49 Niin pakeni Demetriuksen sotaväki, ja Aleksander kiiruhti heidän jälkeensä, 50 Ja teki hirmuisen verenvuodatuksen huomenesta hamaan ehtoosen asti, ja Demetrius tuli lyödyksi sinä päivänä. 51 Senjälkeen lähetti Aleksander sanan Egyptin kuninkaan Ptolomeuksen tykö, tämän asian kanssa: 52 Että minä olen tullut minun valtakuntaani jälleen, ja istun kuninkaallisella istuimella, ja olen saanut hallituksen ja olen karkottanut Demetriuksen, ja perintömaani voittanut; 53 Niin minä pyydän sinulta ystävyyttä, ja rukoilen sinua, että sinä tahtoisit antaa tyttäres minulle avioksi: 54 Niin minä tahdon olla sinua kohtaan niinkuin vävyn tulee, ja kiitollinen olla, ja antaa hänelle kuninkaallisen huomenlahjan. 55 Siihen vastasi Ptolomeus, ja toivotti Aleksanderille onnea, että hän isänsä maalle jälleen tullut ja valtakuntansa voittanut oli, 56 Ja lupasi hänelle niin tehdä kuin hän kirjoittanut oli, ja käski hänen tulla tykönsä Ptolomaidiin; siellä he tahtoivat keskenänsä toinen toistansa puhutella ja sen naimisen päättää. 57 Toisena vuonna seitsemättäkymmentä toista sataa vaelsi Ptolomeus tyttärensä Kleopatran kanssa Egyptistä ja tuli Ptolomaidiin. 58 Sinne tuli myös kuningas Aleksander, ja Kleopatra annettiin Aleksanderille, ja häät pidettiin suurella kuninkaallisella koreudella. 59 Ja kuningas Aleksander kirjoitti Jonatanille ja kutsui hänen tykönsä. 60 Niin tuli Jonatan suurella kunnialla Ptolomaidiin molempain kuningasten tykö ja lahjoitti heille ja heidän ystävillensä kalliita lahjoja kullasta ja hopiasta, ja sai ystävyyden heiltä. 61 Ja muutamat luopuneet Israelista tulivat sinne kantamaan Jonatanin päälle; vaan ei kuningas tahtonut kuulla heitä, 62 Mutta käski Jonatanin panna pois vaatteensa ja pukea purpuravaatteet yllensä, joka myös niin tapahtui. 63 Silloin istutti kuningas hänen sivuunsa, ja antoi käskyn ylimmäisillensä, että he hänen kanssansa ympäri kaupunkia käymän piti ja kuuluttaman, ettei kenenkään pitänyt kantaman hänen päällensä, taikka muutoin häntä vaivaaman. 64 Mutta koska hänen päällekantajansa näkivät, että kuningas häntä niin korkiasti kunnioitti, sekä purpuralla että tällä kuulutuksella, niin pakenivat he kaikki matkaansa. 65 Ja kuningas teki hänelle suuren kunnian, ja antoi kirjoittaa hänen ylimmäisten ystäviensä sekaan, ja teki hänen päämieheksi ja lähimmäiseksi neuvonantajaksensa. 66 Sitte vaelsi Jonatan jälleen Jerusalemiin ilolla ja hyvässä rauhassa. 67 Viidennellä vuodella seitsemättäkymmentä toista sataa tuli kuningas Demetrius, entisen Demetriuksen poika Kretasta perintövaltaansa. 68 Silloin Aleksander peräti suuresti hämmästyi, ja tuli Antiokiaan, 69 Mutta Demetrius saatti Apolloniuksen, joka olI päämies alimmaisessa Syriassa, puolellensa; hän kokosi sotajoukon, ja tuli Jamniaan, ja lähetti Jonatanin ylimmäisen papin tykö, ja antoi sanoa hänelle: 70 Ei yksikään tee meille vastusta, vaan sinä ainoa, ja saatat sen, että minä katsotaan ylön. 71 Sinä olet röyhkeä vuorilla; mutta jos sinä tahdot urhoollisen työn tehdä, niin tule alas lakialle kedolle, siinä koetelkaamme toinen toistamme. 72 Jos sinä tahdot kysyä, kuinka vahvat me olemme, minä ja ne muut, jotka minua seuraavat ja minua auttavat, niin pitää sinulle sanottaman: ette taida seisovaiset olla tämän kansan edessä, joilta teidän isänne kahdesti lyödyt ovat omassa maassansa: 73 Paljoa vähemmin taidat sinä lakialla kedolla senkaltaisen väkevän kansan edessä sekä hevosmiehistä että jalkamiehistä seisovainen olla, siinä paikassa, jossa ei yhtään vuorta eikä vahaa ole, joiden varjoon joku paeta taitais. 74 Kuin Jonatan senkaltaisen kerskauksen kuuli, vihastui hän, ja valitsi kymmenentuhatta miestä, ja läksi Jerusalemista, tuli myös hänen tykönsä Simon, hänen veljensä, auttamaan häntä, ja sioittivat itsensä Jopen eteen. 75 Mutta Jopen kaupungin asuvaiset ei päästäneet heitä sisälle, sillä Apollonius oli pannut siihen väkeä varjelukseksi; sentähden Jonatan karkasi heidän päällensä väkirynnäköllä. 76 Ja kaupunkilaiset peljästyivät ja avasivat portit. Näin sai Jonatan Jopen kaupungin. 77 Kuin Apollonius tämän kuuli, asetti hän itsensä Jopen eteen kolmellatuhannella hevosmiehellä ja paljolla jalkaväellä, ja teeskeli itsensä niinkuin hän olis tahtonut vaeltaa Asdodiin, että hän olis houkutellut Jonatanin ulos väljälle; sillä hänellä oli suuri joukko hevosväkeä, joihin hän uskalsi. 78 Jonatan riensi hänen perässänsä Asdodiin, ja vaelsi kukin joukko järjestyksessänsä, valmiina tappelemaan. 79 Mutta Apollonius oli salaisesti jättänyt leiriin tuhannen ratsasmiestä. 80 Niin ymmärsi Jonatan, että väki oli salattuna hänen takanansa; 81 Sentähden kuin ne hänen väkeänsä lähenivät, pidätti Jonatan joukkonsa niinkuin hän oli heidät sioittanut. Silloin ampuivat ratsasmiehet väen päälle koko sen päivän, huomenesta niin ehtoosen, siihen asti että heidän hevosensa väsyivät. 82 Sitte otti Simon väkensä ja löi vihollisia, niin ratsasmiehet pakenivat; sillä he olivat väsyneet; 83 Ja tulivat sinne ja tänne väljällä hajoitetuksi, ja pakenivat Asdodiin, ja riensivät epäjumalan Dagonin templiin., että he siellä olisivat pelastaneet henkensä. 84 Mutta Jonatan hävitti Asdodin kaupungin ja ne kylät ympäriltä, ja poltti ne. Hän poltti myös epäjumalan templin kaikkein niiden kanssa, jotka sinne paenneet olivat. 85 Ja niiden luku, jotka lyödyt ja poltetut olivat, oli yhteen liki kahdeksantuhatta miestä. 86 Senjälkeen vaelsi Jonatan sotaväellä Askalonin tykö ja kauppamiehet läksivät kaupungista häntä vastaan, ja antoivat itsensä, ja ottivat hänet vastaan suurella kunnialla. 87 Näin palasi taas Jonatan Jerusalemlin sotaväkensä ja saaliinsa kanssa. 88 Ja kuin Aleksander nämät kuuli, kunnioitti hän Jonatania vielä suuremmasti, 89 Ja lähetti. hänelle kultaisen vyön, niinkuin tapa on antaa ainoastaan kuningasten langoIle. Siihen myös antoi hän hänelle lahjaksi ja omaksi Akkaronin ja mitä sen alla oli.